Palasia

Mummoni täytti tänä keväänä pyöreitä. Synttärit oli ja meni ja synttärilahja on nyt tässä vaiheessa - minun osalta. Äitini nimittäin ehdotti lahjaksi hartiahuivia, jonka toteuttaisimme siskon kanssa yhdessä. Äiti osti langat ja me siskon kanssa jaettiin hommat tasan. Minä neuloin 18 neliötä kolmella eri pintaneuleella. Siskon tehtäväksi jäi neuloa loput tarvittavat neliöt sekä kolmioita tasoittamaan huivin reunat tasaisiksi. Huomenna vien neliöni siskolle ja katsotaan, mitä saadaan neliöistä aikaan. Toivottavasti pehmeä hartiahuivi lämmittämään mummomme olkapäitä.

Kastemekko

 

Viime lauantaina tuo suloinen poika sai suloisessa kastemekossaan suloisen nimen.
Jos minä jostain käsityöstä olen ylpeä, niin tuosta kastemekosta! Siitä tuli ihana, ja tuo virkattu nauha kruunasi kokonaisuuden.
Kastemekon aloitussilmukat luotiin uuden vuoden aattona ja päivää ennen vauvan syntymää olin saanut mekko-osan ja hihat valmiiksi. Kevät riensi eteenpäin ja hommaa riitti vauvassa ja kahdessa isommassa lapsessa, sekä vähän myös koulussa, joten käsityöt olivat vähällä huomiolla. Niinhän siinä sitten kävi, että viimetippaan jäi viimeistelyt ja kastemekon nappeja ompelin lopulta vasta pari tuntia ennen kastetilaisuuden alkamista. Valmista tuli, ristiäiset alkoi ajallaan, juhlat oli onnistuneet ja elämä jatkuu uusien projektien parissa. :)

Pienimmäinen

Tällä viikolla tämä söpöläinen viimein syntyi. <3
Meillä kotona on "onneksi" niin viileää, että kaikille lämpimille vaatteille on käyttöä. Vihreät junasukat valmistui sairaalassa vauvan ollessa vuorokauden ikäinen. Onneksi, sillä ilman villasukkia näin pieni ei voi täällä ollakaan. Ei hän tosin villasukaton ollut ennen näitä sukkiakaan, mutta ei kai nuita pieniä sukkia voi olla liikaa?

Kuosihurahdus

Kun joku kuosi kolahtaa, se tosiaankin kolahtaa.
Lapsille syntyi helmikuussa serkkupoika, ja tänään oli pikkuinen serkkupoika saanut sukat jalkaansa. Kyllä olikin suloiset kun kuvan näin.<3

Lahjus

 

Naistenpäivä.
Tänään mies lahjoi minua kauan odotetulla uudella repulla. Syksystä asti olen taistellut edellisen reppuni vetoketjujen kanssa, ne kun aukenivat monesti omia aikojaan ja kiinni laittaessakin sai ottaa monesti alusta että vetskari menisi kunnolla kiinni. Jo syksyllä bongasin tämän mustan yksilön kyseisen reppumallin valikoimista ja ryhdyin haaveilemaan tästä ääneen. Pihinä ihmisenä en raskinut ihan pienen syyn takia laittaa yhteen reppuun isoa summaa, mutta sitten niitä hyviä syitä alkoi olla tarpeeksi repun hankintaan:
1) En ole yhtään laukkuihmisiä, joten minulla ei turhaannu rahaa niihin. Laukut ovat rasittavia: joko valuvat jatkuvasti hartialta alas tai sitten painavat yksipuolisesti yhtä hartiaa.
2) Alkuvuodesta varmistui, että saan kandin paperit tässä kuussa, joten uudelle repulle löytyi loistava syy: maisteritaipaleen aloitus.
3) Edellisen repun vetoketjut sanoi sopimuksen irti lopullisesti.

Sitten kun oli aika tehdä päätös lopullisen värin valinnasta, pihi puoli nosti minussa päätään: katselin vain halvemman mallin valikoimia, mutta eihän niistä osaa yhtä värisuosikkia valita! Niimpä annoin miehelle vapaat kädet värin valintaan. Ja mitä sainkaan! Juuri sen mitä eniten halusin, mutta en sitten kuitenkaan raskinut pyytää kun tarjolla oli halvempiakin yhtä hyvin varusteltuja reppuja. Kyllä mun nyt kelpaa seuraavat 20 vuotta!

Pantteritrio

Imetystyynyn päällikankaasta jäi niin paljon ylijäämää että surautin siitä koko triolle samisteluhousut. Housut on ommeltu varmaan kaikkien ompelutaiteen sääntöjen vastaisesti, mutta hyvin onnistuivat silti. Ja kylläpä onkin ihanan pirtsakka housutrio!

Pakollinen ompelupäivä

Vielä ehdin ennen vauvan tuloa.
Keittiössä on jo pari viikkoa ollut uudet verhot ikkunoissa, ompelemattomina. Nyt vihdoin oli aikaa käyttää yksi päivä ompeluun ja laittaa verhoasia kuntoon ja ommella samalla ompelulaatikon rästihommat pois alta.
Rästihommissa oli mm. yksi sohvatyyny. Kaapin perältä löytyi juuri sopivankokoinen pala Vallilan Manta-kangasta ja sohvatyynyjen uudelleenpäällystys on ollut työn alla jo pari vuotta, joten nyt sain sitten vihdoin sen homman alulle ja vaihtelua sohvaan. Muut tyynyt jäävät vielä odottamaan uusia päällisiä, mutta kummasti jo yksikin vaihtunut päällinen piristää.
Syksyllä löysin kirpparilta parilla eurolla aivan uudenveroisen Marimekon bodyn säälittävään parin euron hintaan siitä syystä, että kietaisubodystä puuttui yksi solmimisnauha. Uusi nauha syntyi äkkiä rikki menneestä paidasta leikatusta suikaleesta, ja niin on body odottamassa käyttövalmiina vauvelia.