Kaulurit pojille

Viikko sitten olin lasten kanssa ulkona ja siinä tuulen tuivertaessa katselin lapsiani ja ajattelin, että nyt ei ole suutarin lapsella kenkiä kun lapset kulkee kaulat paljaana. Sisälle tullessa suuntasinkin lankakorille ja valikoin sieltä neljä lankakerää. Googlasin netistä sopivan ohjeen ja loin silmukat ensimmäiseen kauluriin ja neuloin seuraavan viikon ajan jokaisessa mahdollisessa välissä kaulureita eteenpäin. "Onneksi" viikkoon sisältyi myös parin viisaudenhampaan poistot, joten levätessä oli aikaa neuloa.

Parhainta kaikessa on se, että molemmat suostuvat pitämään kaulureitaan! Ja äidillä on hyvä mieli siitä, että poikani on puettu taas lämpimästi. Tuivertakoon tuuli!

Pökät vauvalle

Teen näköjään itse lähes jokaisen Venlan tuotoksen, jonka hän blogissaan esittelee. Aiemmin syksyllä bongasin blogista ihanat housut, jotka nähdessäni halusin laittaa ne heti puikoille, että vauvamme saisi uudet housut. Jostain syystä housuista tuli kamalan isot, vaikka tein ne koossa 74. Nyt housut saavat odotella jokusen kuukauden ennen kuin pääsevät käyttöön, koska ovat vielä armotta liian isot. Mutta ihanat niistä tuli!

Housut valmistuivat ollessamme vierailulla anoppilassa. Ihmettelin siinä ääneen, että kylläpäs tulikin isot housut, taitaa mennä nämäkin 2-vuotiaalle ennemmin kuin vauvalle. Onneksi anoppi kuuli nämä tuskailut. "Äläpä Emmi mittää, näihin ku tekee henkselit ja laittaa punaset napit, ni jo on leuhkat pökät!" Niin minä tein, ja kyllä kannatti! Tuli älyttömän söpöt. Nyt vain maltetaan muutama kuukausi niin alkaa olla sopivammat vauvelin jalkaan.

Nalletakki

Esikoisella oli pitkään käytössä mummun ostama nalletakki - kaikessa karvaisuudessaan aika söpö sellainen hupussa olevine korvineen. Oli liikuttavaa, kuinka tärkeä se takki oli hänelle, ja kyllä äitiä sitten harmitti kun poika kasvoi takista ulos! Niimpä tilasin jo keväällä uudet langat uuteen nalletakkiin, kun näin tämän Venlan ohjeen. Mutta sitten syntyikin vauva, ja oli kastemekkoprojektia sun muuta kiireellisempää, ja ajattelin, ettei koko takkia edes kesää vasten tarvitse. Tuli kesä, ja poika hurahti pituutta reilummin. Tuli syksy, ja valmistui takki. Niimpä takki olikin pieni esikoiselle jo valmiiksi, mutta onneksi meidän 2-vuotias tykkää kaikesta, mitä hänelle tarjoaa. Niimpä hänestä tuli nalletakin onnellinen omistaja. Ja onneksi kävi niin, että syksyn tullen herra 4 vee ei enää suostunut pukemaan koko nalletakkia päälleen, joten takki oli helppo antaa seuraavalle.

Kovin on arkinen tausta.

Vähän tein ohjeesta poiketen takkiin myös kaulukset ja pidensin helmaa, että sain kaiken langan käytettyä.

Pätkis-puku

Huh, syksy on edennyt ihan mahdotonta vauhtia. Lähes joka päivä olen jotain neulonut enemmän tai vähemmän, mutta hitaasti tulee valmista, kun ei sitä kuitenkaan kovin pitkiä paloja uskalla lohkaista kallisarvoisista yöunista. Nautin kyllä nimenomaan siitä tekemisestä, joten eipä tuo haittaa, vaikka valmista tulee näin rauhalliseen tahtiin.
Heinäkuussa sain tilauksen tehdä lastemme serkulle Pätkis-puvun. Innostuin toiveesta välittömästi ja selasin kaikki omat käsityölehdet ja netin läpi etsien sopivan ohjeen puvulle. Sopiva ohje löytyi sitten Garnstudion sivuilta, mitä nyt vähän muokkailin sitä Pätkikseen sopivaksi. Pukua oli ihana tehdä, ja parasta oli kyllä se vauvan vanhempien vilpitön ilo, kun saivat valmiin puvun lapselleen. <3

Malliksi pääsi meidän jo 7 kuukautta vanha kuopus. Ja tämä on tulos parin minuutin kuvaussession jälkeen: laitan lapsen lattialle, silmänräpäys ja hän on mahallaan ja konttaamassa kohti tyhjää pahvipakettia, käännös takaisin selälleen, äkkiä yksi kuva sivuprofiilista, ennen kuin lapsi on taas kierähtänyt mahalleen ja jatkanut matkaansa. No, yritetty on. Ja niin on söpö tuo meidän pätykkä tuossa serkkunsa puvussa, että melkein tekisi mieli tehdä toinen samanlainen perään. Pahoin kuitenkin pelkään, että se olisi valmis vasta siinä vaiheessa kun poika on kasvanut siitä kokonaan ulos.