Babypantsit kummipojalle

Meillä on ilo olla erään, vasta kolme kuukautta vanhan pojan kummeja. Näimme poikaa ensimmäistä kertaa vasta ennen joulua ja minulla oli tarkoituksena viedä nämä samalla käynnillä vauvalahjaksi. Yhden kaatumistapauksen takia käteni vihoitteli ja jouduin muutaman päivän neulontalakkoon, joten niin siinä sitten kävi, ettei nämä ehtineetkään ajoissa valmiiksi. Olkoon nämä sitten vaikka myöhästynyt joululahja, vaikkei muuten olekaan tapana lahjoa kummilapsia jouluisin. Tai no, ehkä toivotan kummipojalle lämmintä uutta vuotta näiden housujen myötä, jouluhan meni jo.

Kiitos jälleen kerran taitavalle Venlalle housujen ohjeesta. :)

Synttärilahja

Synttäripäivä. Mä tykkään siitä, että kerran vuodessa on päivä, joka on oma juhlapäivä ja sen kunniaksi voi pyytää jotain kivaa lahjaksi ja mieskin on iloinen, kun säästyy miettimisen vaivalta.
Olen ihan koukussa hyvien lehtien hyviin tarjouksiin, joissa on hyvä tilaajalahja. Itse asiassa tilaajalahja on se mikä ratkaisee, en jaksa sitä että kotiin kulkeutuu kaiken maailman turhia juttuja pyörimään. Hyvä lehti on sitten tietenkin ihana bonus.
Marraskuussa kolahti sopivasti postiluukusta Suuri käsityö-lehden mainos, jossa oli minulle sopiva tilaajalahjakin. Kiikutin mainoksen näkyvälle paikalle ja vihjailin miehelle tulevista synttäreistä, ja kaikki olikin sitä myöten selvää.
Ensimmäinen numero on jo kolahtanut postilaatikosta ja sopivasti viime viikolla tuli tilaajalahjakin postiin: bambuneulepuikkoja ja älyttömän näppärä neuleidensäilytyskassi!
Tähän asti neuleet on kulkeneet milloin missäkin kassissa tai rumassa muovipussissa. Nyt ei tarvitse puisten puikkojen katkeamistakaan pelätä kun kassissa on niille omat taskunsa. Kylläpä olenkin iloinen tästä!

Mikäs tässä lomaillessa, synttäripäivää viettäessä, anoppilan nojatuolissa neuloessa.

Pieni kiitos päiväkotiin

Minusta on mukava viedä jouluisin (okei, toinen joulu vasta) päiväkodin tädeille pientä kiitosta hyvästä hoidosta ennen joululomalle lähtöä. Jälleen kerran loman alku pääsi vähän yllättämään ja heräsin aika myöhään koko kiitosasiaan. Onneksi lankakorista löytyi matonkudetta ja eilen tein-blogista kiva ohje pienelle korille.
Kori valmistui ripeästi ja sisältökin oli helppo keksiä. Pipareita ja Marianneja. Marianne-karkit valikoitui näppärästi lahjapaperin perusteella. Kippasin karkit foliolla päällystettyyn tyhjään hillopurkkiin, pistin purkin koriin ja ympärille vähän pipareita kaveriksi.
Viimeisenä yönä ennen loman alkua ja viimeistä päiväkotipäivää luovuus pääsee näköjään kukkaansa.

Hempeilyä tiskirätin muodossa

Mies kysyi maanantaina, että ehtisinkö neuloa tulevalle hääparille jotain. Naureskelin, että eipä taida jaksaa ympäripyöreiden koulupäivien päätteeksi enää iltoja ja alkuyötä istua sohvan nurkassa. No mitäpäs meni kysymään, kun asia jäi sitten pyörimään mieleen. Lopulta keksin virkata tiskirätin, mikä loistava idea!
Ajanpuutteen vuoksi rätti oli vielä torstaina alkutekijöissään, mutta niin vain varhain lauantaiaamuna oli rätti valmis.
Ihminen on välillä ihmeellinen olento, mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi ilahduttaakseen lähimmäisiään.

(sai pari meiltä muutakin kuin virkatun tiskirätin)

Jämälankapeitto

Elettiin kesäkuuta 2013. Olimme juuri muuttaneet isompaan asuntoon, meillä oli kuukauden ikäinen vauva ja puolitoistavuotias isoveli ja oli aika lähteä muuttolaatikoiden keskeltä pitkälle kesälomareissulle. Laatikoista yritettiin keräillä mukaan kaikkea tarpeellista, mitä matkalla voisi suinkin tarvita, toki vain sen verran että matkaan päästiin ilman peräkärryä. Pakkaaminen meni nappiin, vain yksi tärkeä asia unohtui. Joku keskeneräinen käsityö! Ensiapu hätään löytyi äidin kaapista - pieni pussi kaapin perällä lojuneita jämälankoja ja virkkuukoukku ja ajatus afrikankukista. Myöhemmin kesällä siskokin auttoi vielä projektissa ja antoi pussillisen omia lankojaan jatkojalostukseen. Niin pääsin taas käsitöiden makuun.
Realistina ajattelin, että tästä ei varmaan tule valmista kuopuksen vauva-aikana, ja oikeassa olinkin. Kesälomareissun jälkeen projekti jäi kaappiin ja ajattelin, että hoidan projektin loppuun viimeistään siinä vaiheessa jos kolmas lapsi ilmoittaa tulostaan. Vuotta myöhemmin niin kävi ja jälleen pääsi projektipussi pois kaapin uumenista. Ja valmista tuli reilusti ennen vauvan syntymää!

 51 kukkaa ja siitä tuli ihana, värikäs vaunupeitto maalisvauvalle.

Projektin kaikki vaiheet oli kivoja - myöskin päättelyvaihe. Ehkä siitä syystä, että pääteltäviä lankoja jäi yllättävän vähän kun päättelin kaikki mahdolliset langat suoraan jo virkatessa. Mikä parasta, lankakorissani ei ole tällä hetkellä yhtään pientä jämälankanyssäkkää!

Varavyö

Minulla on ihana itseneulottu hame, joka vaatii kaverikseen vyön pysyäkseen päällä. Alavatsaa painava vyö ja raskausvatsa on vaan kovin epämiellyttävä yhdistelmä, joten minun täytyi turvautua omiin pikkukätösiin ja virkata sellainen vyö, joka ei mahaa paina. Niin syntyi tämä mustavalkoinen rusettihärpäke. Ja hame pysyy taas päällä, hurraa!