Pienimmäinen

Tällä viikolla tämä söpöläinen viimein syntyi. <3
Meillä kotona on "onneksi" niin viileää, että kaikille lämpimille vaatteille on käyttöä. Vihreät junasukat valmistui sairaalassa vauvan ollessa vuorokauden ikäinen. Onneksi, sillä ilman villasukkia näin pieni ei voi täällä ollakaan. Ei hän tosin villasukaton ollut ennen näitä sukkiakaan, mutta ei kai nuita pieniä sukkia voi olla liikaa?

Kuosihurahdus

Kun joku kuosi kolahtaa, se tosiaankin kolahtaa.
Lapsille syntyi helmikuussa serkkupoika, ja tänään oli pikkuinen serkkupoika saanut sukat jalkaansa. Kyllä olikin suloiset kun kuvan näin.<3

Lahjus

 

Naistenpäivä.
Tänään mies lahjoi minua kauan odotetulla uudella repulla. Syksystä asti olen taistellut edellisen reppuni vetoketjujen kanssa, ne kun aukenivat monesti omia aikojaan ja kiinni laittaessakin sai ottaa monesti alusta että vetskari menisi kunnolla kiinni. Jo syksyllä bongasin tämän mustan yksilön kyseisen reppumallin valikoimista ja ryhdyin haaveilemaan tästä ääneen. Pihinä ihmisenä en raskinut ihan pienen syyn takia laittaa yhteen reppuun isoa summaa, mutta sitten niitä hyviä syitä alkoi olla tarpeeksi repun hankintaan:
1) En ole yhtään laukkuihmisiä, joten minulla ei turhaannu rahaa niihin. Laukut ovat rasittavia: joko valuvat jatkuvasti hartialta alas tai sitten painavat yksipuolisesti yhtä hartiaa.
2) Alkuvuodesta varmistui, että saan kandin paperit tässä kuussa, joten uudelle repulle löytyi loistava syy: maisteritaipaleen aloitus.
3) Edellisen repun vetoketjut sanoi sopimuksen irti lopullisesti.

Sitten kun oli aika tehdä päätös lopullisen värin valinnasta, pihi puoli nosti minussa päätään: katselin vain halvemman mallin valikoimia, mutta eihän niistä osaa yhtä värisuosikkia valita! Niimpä annoin miehelle vapaat kädet värin valintaan. Ja mitä sainkaan! Juuri sen mitä eniten halusin, mutta en sitten kuitenkaan raskinut pyytää kun tarjolla oli halvempiakin yhtä hyvin varusteltuja reppuja. Kyllä mun nyt kelpaa seuraavat 20 vuotta!

Pantteritrio

Imetystyynyn päällikankaasta jäi niin paljon ylijäämää että surautin siitä koko triolle samisteluhousut. Housut on ommeltu varmaan kaikkien ompelutaiteen sääntöjen vastaisesti, mutta hyvin onnistuivat silti. Ja kylläpä onkin ihanan pirtsakka housutrio!

Pakollinen ompelupäivä

Vielä ehdin ennen vauvan tuloa.
Keittiössä on jo pari viikkoa ollut uudet verhot ikkunoissa, ompelemattomina. Nyt vihdoin oli aikaa käyttää yksi päivä ompeluun ja laittaa verhoasia kuntoon ja ommella samalla ompelulaatikon rästihommat pois alta.
Rästihommissa oli mm. yksi sohvatyyny. Kaapin perältä löytyi juuri sopivankokoinen pala Vallilan Manta-kangasta ja sohvatyynyjen uudelleenpäällystys on ollut työn alla jo pari vuotta, joten nyt sain sitten vihdoin sen homman alulle ja vaihtelua sohvaan. Muut tyynyt jäävät vielä odottamaan uusia päällisiä, mutta kummasti jo yksikin vaihtunut päällinen piristää.
Syksyllä löysin kirpparilta parilla eurolla aivan uudenveroisen Marimekon bodyn säälittävään parin euron hintaan siitä syystä, että kietaisubodystä puuttui yksi solmimisnauha. Uusi nauha syntyi äkkiä rikki menneestä paidasta leikatusta suikaleesta, ja niin on body odottamassa käyttövalmiina vauvelia.

Lämmikettä

Ystävät saivat pikkupojunsa jo viime vuoden puolella, mutta tavoilleni uskollisesti sain vauvalahjan postiin vasta tällä viikolla, "vastasyntyneen" saavuttaessa jo korkean kahden kuukauden iän. Se lohtu tässä asiassa, että vauvahan se on onneksi vielä kahden kuukauden vanhakin.
Lakin neuloin suoraan onneksi vauvakokoa suuremmassa koossa, olen jo nimittäin oppinut että lahjananto-aikatauluni on aivan omaa luokkaansa. Tumppujen kanssa sensijaan jännäsin, mahtuuko ne enää alkuunkaan, mutta tuntui onneksi mahtuvan. Ja onneksi vauvalla on isosisko joka voi niitä hyödyntää vauvaleikeissä. :)

Sain tänään puhelimeeni kuvan kun tuotokset oli uuden omistajan päällä. Kyllä tämän neulojan mieltä lämmittää kun voi välillä omilla töillään ilahduttaa muitakin! Mitä väliä tällä hitaalla toimitusajalla, kun aina on kuitenkin hyvä hetki ilahduttaa toisia.