Pätkis-puku kummipojalle, eli JyJy numero 5

Nuorin kummipoikamme on vain kaksi kuukautta vanha. Jo ennen vauvan syntymää minulta tilattiin tulokkaalle Pätkis-puku. Sitten kun saimme kuulla, että pääsemme pikkuisen kummeiksi, keksin että teenkin Pätkis-puvun ristiäislahjaksi. Onpas epäkristillinen ristiäislahja, mutta lapsi tarvitsee myös lämpöä ja tässä sitä piisaa seuraavaksi vuodeksi, kun tästä tuli niin iso.
Aloitin puvun tekemisen hyvissä ajoin heti reissusta palattuamme ja ehdittyäni lankakauppaan ostoksille. Puku etenikin nopeaa, mutta kummasti siinä silti kävi niin, että viimeisen napin ompelin kiinni vasta kaksi tuntia ennen ristiäisten alkua. Tämä ei tosin ole mitenkään epätavallista minulle, kun vajaa vuosi sitten viimeistelin nuorimmaisemme ristiäispukua pari tuntia ennen ristiäisiä.

En tiedä, onko mittanauhassa vika vai missä, mutta puvusta tuli paljon isompi kuin oli tarkoitus. Ja mitta kyllä täsmäsi ohjeisiin. No, eiköhän sitä liian kanssa pärjää.
Terveisiä sinne ruudun toiselle puolelle sinulle, kummipoikamme äiti, että puvussa on vain neljä nappia, mutta jos haluat opetella nappien ompelua, niin nappilistasta löytyy paikka vielä kolmelle napille. Muistelin, että olin tehnyt viisi napinläpeä, mutta nappeja ommellessani huomasin, että napit ei riitä. Napinläpiä olikin seitsemän. Pikaratkaisuna ompelin sitten vain joka toiseen kohtaan napin, että napit tulivat tasaisesti. Askartelun iloa siis sinne Kuusamoon, jos nappien ompelu alkaa tuntua kivalta ajatukselta! ;)

Aloitettu 12.1.
Valmis 27.2.
Painoa ei ehditty ottaa, koska puvun valmistuttua oli jo kiire laittautumaan

Lapaset pienimmille kummipojille, eli JyJy numero 3

Lapaset 1-vuotiaalle

Meillä on omien poikien lisäksi monta ihanaa kummipoikaa, sekä yksi kummityttö. Emme ole erityisemmin lahjoneet kummilapsiamme kuitenkaan joulun aikaan, mutta sen verran halusin muistaa pikkupoikia, että neuloin molemmille pojille hiirilapaset, kun eteen sattui niin söpö ohje. Turkoosi lanka loppui harmillisesti kesken toisten lapasten kohdalla ja jouduin vähän luovimaan valkoinen lanka kaverina, mutta hyvät niistä tuli nuinkin. Eipä ole toisia samanlaisia!

Lapaset 2-vuotiaalle

Aloitettu 31.12.

Valmiit 5.1.

Paino 60g

Lapaset itselle, eli JyJy numero 2

Tein muutama vuosi sitten itselleni lapaset paksusta Kelo-langasta, mutta onnistuin tänä syksynä hukkaamaan lapaset jonnekin. Ei auttanut muu, kuin tehdä uudet. Lapasista tulee nimittäin ihanan tiiviit, kun neuloo ne suositusta puolta pienemmillä puikoilla. Lapaset tulivat todellakin tarpeeseen, kun neuloin näitä vuoden ensimmäisinä päivinä pahimpaan pakkasaikaan. Nämä valmistuivat autossa matkalla pohjoiseen, neuloin viimeisiä kerroksia sormet ihan jäässä, mutta päätin silti neuloa nämä loppuun asti. Kylläpä lämmitti saada tuoreet lapaset käsiä lämmittämään! Nämä pääsivät heti valmistuessaan käyttöön, joten höyrytykset sun muut jäi välistä, ja se kyllä näkyy. Ei se mitään, pääasia että lämmittävät käsiä.

Kuva otettu autossa, jäistä auton lasia vasten lapasten valmistumisen jälkeen. Oli muuten kylmä ihan oikeasti.

Aloitettu 5.1.
Valmis 6.1.
Paino 82g

Kauluri, eli JyJy numero 1

Sisko tilasi minulta kaulurin tytölleen, ja tottahan täti nyt sellaisen tekee!
Tästä tuli samalla ensimmäinen JyJy-työni, mikä tarkoittaa sitä että olen lähtenyt mukaan jouluyöstä juhannusyöhön- hullutukseen. Juhannukseen mennessä minulla pitäisi olla valmiina 20 työtä, jotka kaikki pitää aloittaa joulupäivän ja karkauspäivän välillä. Ohhoh, sanon minä, mihin sitä lähdettiinkään mukaan. Katsotaan, kuinka minun hullutuksen käy!
Ohjeen kauluriin löysiin Ullaneuleen sivuilta. Olipa ihana ohje ja lopputulos!

Tietoja JyJyä varten:
Aloitettu 27.12.
Valmis 31.12.
Paino 80g

Hamonen

Eurokankaassa on myyty jo pidemmän aikaa Novitan lankoja älyttömän halvalla. Joitakin keriä sieltä piti sitten itsekin hamstrata mukaan. Tästä Kelosta kun tulee niin kivoja hameita, näin voin kahden hameen kokemuksella sanoa.
Sanna Vatasen Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta!- kirjasta bongasin jo joskus aiemmin tuon kivan palmikkokuvion, jonka sitten nyt keksin neuloa tuohon hameeseenkiin. Muuten ohje on omasta päästä. Tästä tuli kiva, mutta seuraavasta teen kyllä pikkasen pidemmän!

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat

Joulupäivänä nämä vihdoin valmistuivat. Jämälankavillasukkajoulukalenterisukkani minun näköisinä.
Raidoissa on näkyvillä haaveideni lomakohde Skotlani ja sen nummet. Kyllä, haaveilen käynnistä sumuisilla nummilla. Voi myös olla, että minulla on vähän romanttinen kuva niistä nummista. Haaveilen kuitenkin.
Silmieni vihreäharmaa väritys.
Lempikirjani Kotikunnaan Rillan oranssit hiukset.
Kotikaupunkini Helsingin väkiluvun mukaan ruskeita tikku-ukkoja.
Antonio Solerin (espanjalainen säveltäjä) mukaan keltaisia raitoja.
Muisto siitä, että joskus lompakossani on ollut myös 50 euron seteli.
Keltaisia palloja, koska puhelimeni taustakuvana on nukkuva nuorimmaiseni, jolla on kainalossaan keltainen nalle-helistin.
Vaaleanpunaisia kahvikuppeja ja siilejä, koska olin yhden testin mukaan rouva Siiri Sipisen kaltainen.

Ynnä muuta ynnä muuta. Missä neuloimme kerran-blogista voi tutkailla lisää.

Joulumuistaminen päiväkodin väelle

Isommat pojat aloittavat tänään pitkän joululoman, joten oli aika muistaa taas päiväkodin tätejä ja setää. Vaikka lapset ovat isohkossa päiväkodissa, minusta on ihanaa, että kaikki hoitajat ja muu henkilökunta muistaa meidät ja huomioi ihanasti kaikkia vanhempia vienti- ja hakutilanteissa. Niimpä oli aiheellista viedä päiväkodille jotain, mistä on kaikille siellä iloa.

Keksin sitten virkata pienen korin, johon laitoin mukaan jouluisia fudgeja. Niistä tuli niin makeita, että niistä on varmasti iloa useammalle päivälle ennen joulua - nimittäin hyvä, että yhtä fudgea sai syötyä kun oli niin makeaa! Tein siis valkosuklaafudgeja, joihin laitoin mausteeksi kuivattuja karpaloita ja piparin muruja.
Vaaleansiniset kuviot korissa yrittävät esittää lumihiutaleita...

Joulukalenterisukat ovat joutuneet hetkeksi tauolle, tuppaa olemaan tätä kiirettä näin viimeisellä kouluviikolla..

13.12.

Tämän päivän luukusta paljastui kahvikuppeja. Join aamukahvini tummansinisestä kupista, mutta tummansinisen langan puutteessa neuloin sukkaani taivaansinisiä kuppeja.

10.-12.12.

Jes, sain kiinni, kiitos viikonloppu! 10:nnen päivän tehtävänä oli kirjailla raitaan jotain lempipelin mukaan. Tykkään monistakin peleistä, mutta kyllä Ligretto on yksi parhaista peleistä mitä on. Niimpä kirjailin sukkaan numerot nollasta yhdeksään ja arvoin värin pelin värien, eli sinisen, vihreän, keltaisen ja punaisen väliltä. Arpaonni suosi tällä kertaa sinistä väriä.
11. päivä piti palauttaa äitiyskorteista mieleen, että mikä se oma veriryhmä olikaan. Näyttäisin kuuluvan A-ryhmään, joten neuloin sukkaani punaisia veripisaroita.

12. päivä olisi pitänyt odottaa iltaan ja lauantai-illan lottoarvontaan, mutta en jaksanut odotella iltaan asti. Niimpä järjestin pojille oman lottoarvonnan: valitsin lankapussista 6 mieleisintä väriä, jotka kirjoitin omille lapuilleen ja molemmat pojat saivat nostaa yhden lapun. Sen jälkeen piti vielä tehdä kumpi käsi-leikki, että saatiin selville lopullinen päivän väri, niitä kun piti olla vain yksi. Petroolihan sieltä tuli.

Nyt on muuten opiskeltu myös uusi kantapäätekniikka ihan kantapään kautta, hehheh.

9.12.

Niin on härdelliä, että jälkeenhän tässä jää armotta, mutta onneksi se joulu silti lähenee omaa vauhtiaan vaikka minun sukat laahaakiin nyt kaksi päivää jäljessä.
9. luukku paljasti riimukaavion, jonka mukaan sitten neuloin sukkaan oman nimeni riimuilla. Väriksi valitsin punaisen kolmesta vaihtoehdosta. En erityisesti koe tulen, veden tai ilman väliltä mitään erityisen omaksi elementiksi, mutta tulesta tulee kaikkia ihania muistoja mieleen muunmuassa nuotioilloista, takkailloista sun muista. Tuli on aika rauhoittavaa ritinöineen, joten valitsin elementiksi tulen, ja sen myötä päivän väriksi määräytyi punainen.

8.12.

Sibeliuksen 150-vuotisjuhlapäivän kunniaksi pääsin tänään taituroimaan nuotteja toiseen sukkaani. Väriksi määräytyi vihreä sen vuoksi, että kolmesta vaihtoehdosta Sibeliuksen Romance F-duurissa kuulosti minusta kauneimmalta.

6.&7.12.

Itsenäisyyspäivän raidan väri määräytyi sen mukaan, minkä värinen puku osui ensimmäisenä silmään Linnan juhlien lähetystä seuratessa. Turkoosiahan siellä oli päällä juontajalla.

7. raita sai värikseen pohjavärin lisäksi vihreän, koska päivän lämpötila oli tarkistushetkellä +5.

5.12.

Tämän päivän väri määräytyi sen mukaan, mikä hyväntekeväisyysjärjestö on omaa sydäntä lähellä. Olen kiinnostunut monenkin järjestön tekemisistä, kun niin monet tekevät hyviä asioita täällä kotimaassa ja ympäri maailmaa, mutta päädyin nyt neulomaan sukkaani Planin logon.

3. ja 4.12.

Kuten näkyy, kaikki ei nyt ole ihan niin jämälankakeriä, mutta on nuo siilti jäänyt jämiksi edellisistä töistä, mulla vaan on tapana vähän ylimitoittaa lankojen tarvetta..
Kolmannen päivän raidan värit määräytyivät päivän asun värien perusteella. Eilen oli päällä mustaa ja viininpunaista, mutta kun lankapussissa ei ollut viininpunaista, neuloin päivän raidan mustalla ja violetilla.
Neljännen päivän raitaväri määräytyi sen perusteella, milloin on liittynyt neulomissivusto Ravelryyn. En ole liittynyt sivustoon, joten väriksi määräytyi pinkki.

Tämä sukkien teko on koukuttavaa! Nytkin minun oikeasti pitäisi kirjoittaa kirjallista työtä, mutta oli pakko ensin neuloa, kun eihän se ole kuin neljä riviä, kyllä mä vielä ehdin kirjoittaa.

2.12.

Sukka B sai pohjavärikseen beigen. Tämänpäiväisillä ohjeilla ja erinäisten nettisurffailujen jälkeen päivän väriksi määräytyi musta.

1.12.

Vihdoin ja viimein minäkin ehdin mukaan tähän hauskaan joulukalenteriin, nimittäin jämälankavillasukkajoulukalenterin tekoon tässä joulua odotellessa!
Sukka A sai pohjavärikseen valkoisen ja koska neuloin raidan puoli kuudelta illalla, määräytyi väriksi vihreä.

Kaulurit pojille

Viikko sitten olin lasten kanssa ulkona ja siinä tuulen tuivertaessa katselin lapsiani ja ajattelin, että nyt ei ole suutarin lapsella kenkiä kun lapset kulkee kaulat paljaana. Sisälle tullessa suuntasinkin lankakorille ja valikoin sieltä neljä lankakerää. Googlasin netistä sopivan ohjeen ja loin silmukat ensimmäiseen kauluriin ja neuloin seuraavan viikon ajan jokaisessa mahdollisessa välissä kaulureita eteenpäin. "Onneksi" viikkoon sisältyi myös parin viisaudenhampaan poistot, joten levätessä oli aikaa neuloa.

Parhainta kaikessa on se, että molemmat suostuvat pitämään kaulureitaan! Ja äidillä on hyvä mieli siitä, että poikani on puettu taas lämpimästi. Tuivertakoon tuuli!

Pökät vauvalle

Teen näköjään itse lähes jokaisen Venlan tuotoksen, jonka hän blogissaan esittelee. Aiemmin syksyllä bongasin blogista ihanat housut, jotka nähdessäni halusin laittaa ne heti puikoille, että vauvamme saisi uudet housut. Jostain syystä housuista tuli kamalan isot, vaikka tein ne koossa 74. Nyt housut saavat odotella jokusen kuukauden ennen kuin pääsevät käyttöön, koska ovat vielä armotta liian isot. Mutta ihanat niistä tuli!

Housut valmistuivat ollessamme vierailulla anoppilassa. Ihmettelin siinä ääneen, että kylläpäs tulikin isot housut, taitaa mennä nämäkin 2-vuotiaalle ennemmin kuin vauvalle. Onneksi anoppi kuuli nämä tuskailut. "Äläpä Emmi mittää, näihin ku tekee henkselit ja laittaa punaset napit, ni jo on leuhkat pökät!" Niin minä tein, ja kyllä kannatti! Tuli älyttömän söpöt. Nyt vain maltetaan muutama kuukausi niin alkaa olla sopivammat vauvelin jalkaan.

Nalletakki

Esikoisella oli pitkään käytössä mummun ostama nalletakki - kaikessa karvaisuudessaan aika söpö sellainen hupussa olevine korvineen. Oli liikuttavaa, kuinka tärkeä se takki oli hänelle, ja kyllä äitiä sitten harmitti kun poika kasvoi takista ulos! Niimpä tilasin jo keväällä uudet langat uuteen nalletakkiin, kun näin tämän Venlan ohjeen. Mutta sitten syntyikin vauva, ja oli kastemekkoprojektia sun muuta kiireellisempää, ja ajattelin, ettei koko takkia edes kesää vasten tarvitse. Tuli kesä, ja poika hurahti pituutta reilummin. Tuli syksy, ja valmistui takki. Niimpä takki olikin pieni esikoiselle jo valmiiksi, mutta onneksi meidän 2-vuotias tykkää kaikesta, mitä hänelle tarjoaa. Niimpä hänestä tuli nalletakin onnellinen omistaja. Ja onneksi kävi niin, että syksyn tullen herra 4 vee ei enää suostunut pukemaan koko nalletakkia päälleen, joten takki oli helppo antaa seuraavalle.

Kovin on arkinen tausta.

Vähän tein ohjeesta poiketen takkiin myös kaulukset ja pidensin helmaa, että sain kaiken langan käytettyä.

Pätkis-puku

Huh, syksy on edennyt ihan mahdotonta vauhtia. Lähes joka päivä olen jotain neulonut enemmän tai vähemmän, mutta hitaasti tulee valmista, kun ei sitä kuitenkaan kovin pitkiä paloja uskalla lohkaista kallisarvoisista yöunista. Nautin kyllä nimenomaan siitä tekemisestä, joten eipä tuo haittaa, vaikka valmista tulee näin rauhalliseen tahtiin.
Heinäkuussa sain tilauksen tehdä lastemme serkulle Pätkis-puvun. Innostuin toiveesta välittömästi ja selasin kaikki omat käsityölehdet ja netin läpi etsien sopivan ohjeen puvulle. Sopiva ohje löytyi sitten Garnstudion sivuilta, mitä nyt vähän muokkailin sitä Pätkikseen sopivaksi. Pukua oli ihana tehdä, ja parasta oli kyllä se vauvan vanhempien vilpitön ilo, kun saivat valmiin puvun lapselleen. <3

Malliksi pääsi meidän jo 7 kuukautta vanha kuopus. Ja tämä on tulos parin minuutin kuvaussession jälkeen: laitan lapsen lattialle, silmänräpäys ja hän on mahallaan ja konttaamassa kohti tyhjää pahvipakettia, käännös takaisin selälleen, äkkiä yksi kuva sivuprofiilista, ennen kuin lapsi on taas kierähtänyt mahalleen ja jatkanut matkaansa. No, yritetty on. Ja niin on söpö tuo meidän pätykkä tuossa serkkunsa puvussa, että melkein tekisi mieli tehdä toinen samanlainen perään. Pahoin kuitenkin pelkään, että se olisi valmis vasta siinä vaiheessa kun poika on kasvanut siitä kokonaan ulos.