tiistai 9. joulukuuta 2014

Jämälankapeitto



Elettiin kesäkuuta 2013. Olimme juuri muuttaneet isompaan asuntoon, meillä oli kuukauden ikäinen vauva ja puolitoistavuotias isoveli ja oli aika lähteä muuttolaatikoiden keskeltä pitkälle kesälomareissulle. Laatikoista yritettiin keräillä mukaan kaikkea tarpeellista, mitä matkalla voisi suinkin tarvita, toki vain sen verran että matkaan päästiin ilman peräkärryä. Pakkaaminen meni nappiin, vain yksi tärkeä asia unohtui. Joku keskeneräinen käsityö! Ensiapu hätään löytyi äidin kaapista - pieni pussi kaapin perällä lojuneita jämälankoja ja virkkuukoukku ja ajatus afrikankukista. Myöhemmin kesällä siskokin auttoi vielä projektissa ja antoi pussillisen omia lankojaan jatkojalostukseen. Niin pääsin taas käsitöiden makuun.
Realistina ajattelin, että tästä ei varmaan tule valmista kuopuksen vauva-aikana, ja oikeassa olinkin. Kesälomareissun jälkeen projekti jäi kaappiin ja ajattelin, että hoidan projektin loppuun viimeistään siinä vaiheessa jos kolmas lapsi ilmoittaa tulostaan. Vuotta myöhemmin niin kävi ja jälleen pääsi projektipussi pois kaapin uumenista. Ja valmista tuli reilusti ennen vauvan syntymää!

 51 kukkaa ja siitä tuli ihana, värikäs vaunupeitto maalisvauvalle.

Projektin kaikki vaiheet oli kivoja - myöskin päättelyvaihe. Ehkä siitä syystä, että pääteltäviä lankoja jäi yllättävän vähän kun päättelin kaikki mahdolliset langat suoraan jo virkatessa. Mikä parasta, lankakorissani ei ole tällä hetkellä yhtään pientä jämälankanyssäkkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti