Huh. En sitten yhtään tykkää olla kuvissa pönöttämässä. Miten siinä pitää olla? Nytkin pyörin ja hyörin ennen kuvan ottoa ja mietin, miten olisin. Mies sitten ehdotti, että katso vaikka tuota taulua niin, kuin sua oikeasti kiinnostaisi se. Just niin, mutta sainpahan jonkun kiintopisteen ja muuta ajateltavaa kun minua kuvaava mies.
Nunna tulee ensimmäiseksi mieleen, kun katson tuota kuvaa: niskanuttura ja pitkä mekko, mutta tällä nyt silti mennään.
Pääasiassa kuitenkin vuoden kestänyt villapaitaprojekti, joka on vihdoin saatu päätökseen! Onneksi lopputulos oli kaiken purkamisen jälkeen onnistunut.
Jos jotain tästä projektista opin, niin sen, etten enää ikinäikinäikinä ala soveltamaan niin reilusti ohjetta kuin tämän paidan kanssa sovelsin. Kahdesti purin koko tekeleen ensimmäistä silmukkaa myöten.
Mutta tervetuloa talvi, mulla ei oo mitään hätää kun lämmintä on vaatekaappi pullollaan ja siellä tämän ihana talveen sopiva villapaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti