Luopumisen tuskaa

Joskus on vain luovuttava.

Tykkään Marimekosta, erityisesti Marimekon raitavaatteista. Suosikkejani on nämä haalarit, joita pidän lapsilla pääosin öisin, mutta löytyy varastosta myös pari niin hyväkuntoista ja sopivan väristä yksilöä, että ovat myös päiväkäytössä. Pikkuiset pojat ovat mielestäni aivan suloisia näissä raitapuvuissa.
Tämä on väriensä puolesta ollut lempparini. Ja kuten kuvasta voi arvata, yökäytössä. Nyt alkaa olla aika luopua tästä. Nuorempikin pojista alkaa olla liian iso tähän pukuun ja onhan tuo jo aika käytetty. Kerran jo paikkailin tätä, mutta nyt kun puku alkaa paikkojen vierestä repeillä, on ehkä aika heittää tälle hyvästit. Ehkäpä vielä joskus löytyisi jostain toinen samanlainen, toivo elää.

No kun halvalla sai

Vauvan haalarin loppuun saattamiseksi kävelin eräänä kauniina päivänä Eurokankaaseen nappikaupoille. Napit löytyi, ja löytyi jotain muutakin.
"Tästä Novitan lankoja edullisesti, osta 3 maksa 2, vain 3€ kerä"
Ja voi mahoton, korit oli pullollaan Novitan Keloa, sitä lankaa, mitä monesti olen kaipaillut mutta en pitkään aikaan nähnyt kaupoissa! Ja koska en osannut päättää kahden värin väliltä, mukaan lähti molempia, säälittävällä kahden euron kerähinnalla. Tiedän jo, mitä näistä haluan tehdä, mutta luulenpa että ensi talveen menee ennen kuin pääsen näihin käsiksi.

Tulokkaan kotiintuloasu

Pari vuotta sitten, odottaessamme toista lastamme, halusin neuloa kevätvauvallemme puuvillahaalarin. Haalari jäi kuitenkin vaiheeseen, nappilistaa ja nappeja vaille. Kevätvauva kasvoi ja haalarin viimeistely jäi. Otin sitten tällä viikolla eräänä iltana projektiksi tehdä haalarin valmiiksi.
Nyt vain odotellaan vielä jokunen viikko että omistaja syntyy. <3