Joulumuistaminen päiväkodin väelle

Isommat pojat aloittavat tänään pitkän joululoman, joten oli aika muistaa taas päiväkodin tätejä ja setää. Vaikka lapset ovat isohkossa päiväkodissa, minusta on ihanaa, että kaikki hoitajat ja muu henkilökunta muistaa meidät ja huomioi ihanasti kaikkia vanhempia vienti- ja hakutilanteissa. Niimpä oli aiheellista viedä päiväkodille jotain, mistä on kaikille siellä iloa.

Keksin sitten virkata pienen korin, johon laitoin mukaan jouluisia fudgeja. Niistä tuli niin makeita, että niistä on varmasti iloa useammalle päivälle ennen joulua - nimittäin hyvä, että yhtä fudgea sai syötyä kun oli niin makeaa! Tein siis valkosuklaafudgeja, joihin laitoin mausteeksi kuivattuja karpaloita ja piparin muruja.
Vaaleansiniset kuviot korissa yrittävät esittää lumihiutaleita...

Joulukalenterisukat ovat joutuneet hetkeksi tauolle, tuppaa olemaan tätä kiirettä näin viimeisellä kouluviikolla..

13.12.

Tämän päivän luukusta paljastui kahvikuppeja. Join aamukahvini tummansinisestä kupista, mutta tummansinisen langan puutteessa neuloin sukkaani taivaansinisiä kuppeja.

10.-12.12.

Jes, sain kiinni, kiitos viikonloppu! 10:nnen päivän tehtävänä oli kirjailla raitaan jotain lempipelin mukaan. Tykkään monistakin peleistä, mutta kyllä Ligretto on yksi parhaista peleistä mitä on. Niimpä kirjailin sukkaan numerot nollasta yhdeksään ja arvoin värin pelin värien, eli sinisen, vihreän, keltaisen ja punaisen väliltä. Arpaonni suosi tällä kertaa sinistä väriä.
11. päivä piti palauttaa äitiyskorteista mieleen, että mikä se oma veriryhmä olikaan. Näyttäisin kuuluvan A-ryhmään, joten neuloin sukkaani punaisia veripisaroita.

12. päivä olisi pitänyt odottaa iltaan ja lauantai-illan lottoarvontaan, mutta en jaksanut odotella iltaan asti. Niimpä järjestin pojille oman lottoarvonnan: valitsin lankapussista 6 mieleisintä väriä, jotka kirjoitin omille lapuilleen ja molemmat pojat saivat nostaa yhden lapun. Sen jälkeen piti vielä tehdä kumpi käsi-leikki, että saatiin selville lopullinen päivän väri, niitä kun piti olla vain yksi. Petroolihan sieltä tuli.

Nyt on muuten opiskeltu myös uusi kantapäätekniikka ihan kantapään kautta, hehheh.

9.12.

Niin on härdelliä, että jälkeenhän tässä jää armotta, mutta onneksi se joulu silti lähenee omaa vauhtiaan vaikka minun sukat laahaakiin nyt kaksi päivää jäljessä.
9. luukku paljasti riimukaavion, jonka mukaan sitten neuloin sukkaan oman nimeni riimuilla. Väriksi valitsin punaisen kolmesta vaihtoehdosta. En erityisesti koe tulen, veden tai ilman väliltä mitään erityisen omaksi elementiksi, mutta tulesta tulee kaikkia ihania muistoja mieleen muunmuassa nuotioilloista, takkailloista sun muista. Tuli on aika rauhoittavaa ritinöineen, joten valitsin elementiksi tulen, ja sen myötä päivän väriksi määräytyi punainen.

8.12.

Sibeliuksen 150-vuotisjuhlapäivän kunniaksi pääsin tänään taituroimaan nuotteja toiseen sukkaani. Väriksi määräytyi vihreä sen vuoksi, että kolmesta vaihtoehdosta Sibeliuksen Romance F-duurissa kuulosti minusta kauneimmalta.

6.&7.12.

Itsenäisyyspäivän raidan väri määräytyi sen mukaan, minkä värinen puku osui ensimmäisenä silmään Linnan juhlien lähetystä seuratessa. Turkoosiahan siellä oli päällä juontajalla.

7. raita sai värikseen pohjavärin lisäksi vihreän, koska päivän lämpötila oli tarkistushetkellä +5.

5.12.

Tämän päivän väri määräytyi sen mukaan, mikä hyväntekeväisyysjärjestö on omaa sydäntä lähellä. Olen kiinnostunut monenkin järjestön tekemisistä, kun niin monet tekevät hyviä asioita täällä kotimaassa ja ympäri maailmaa, mutta päädyin nyt neulomaan sukkaani Planin logon.

3. ja 4.12.

Kuten näkyy, kaikki ei nyt ole ihan niin jämälankakeriä, mutta on nuo siilti jäänyt jämiksi edellisistä töistä, mulla vaan on tapana vähän ylimitoittaa lankojen tarvetta..
Kolmannen päivän raidan värit määräytyivät päivän asun värien perusteella. Eilen oli päällä mustaa ja viininpunaista, mutta kun lankapussissa ei ollut viininpunaista, neuloin päivän raidan mustalla ja violetilla.
Neljännen päivän raitaväri määräytyi sen perusteella, milloin on liittynyt neulomissivusto Ravelryyn. En ole liittynyt sivustoon, joten väriksi määräytyi pinkki.

Tämä sukkien teko on koukuttavaa! Nytkin minun oikeasti pitäisi kirjoittaa kirjallista työtä, mutta oli pakko ensin neuloa, kun eihän se ole kuin neljä riviä, kyllä mä vielä ehdin kirjoittaa.

2.12.

Sukka B sai pohjavärikseen beigen. Tämänpäiväisillä ohjeilla ja erinäisten nettisurffailujen jälkeen päivän väriksi määräytyi musta.

1.12.

Vihdoin ja viimein minäkin ehdin mukaan tähän hauskaan joulukalenteriin, nimittäin jämälankavillasukkajoulukalenterin tekoon tässä joulua odotellessa!
Sukka A sai pohjavärikseen valkoisen ja koska neuloin raidan puoli kuudelta illalla, määräytyi väriksi vihreä.

Kaulurit pojille

Viikko sitten olin lasten kanssa ulkona ja siinä tuulen tuivertaessa katselin lapsiani ja ajattelin, että nyt ei ole suutarin lapsella kenkiä kun lapset kulkee kaulat paljaana. Sisälle tullessa suuntasinkin lankakorille ja valikoin sieltä neljä lankakerää. Googlasin netistä sopivan ohjeen ja loin silmukat ensimmäiseen kauluriin ja neuloin seuraavan viikon ajan jokaisessa mahdollisessa välissä kaulureita eteenpäin. "Onneksi" viikkoon sisältyi myös parin viisaudenhampaan poistot, joten levätessä oli aikaa neuloa.

Parhainta kaikessa on se, että molemmat suostuvat pitämään kaulureitaan! Ja äidillä on hyvä mieli siitä, että poikani on puettu taas lämpimästi. Tuivertakoon tuuli!

Pökät vauvalle

Teen näköjään itse lähes jokaisen Venlan tuotoksen, jonka hän blogissaan esittelee. Aiemmin syksyllä bongasin blogista ihanat housut, jotka nähdessäni halusin laittaa ne heti puikoille, että vauvamme saisi uudet housut. Jostain syystä housuista tuli kamalan isot, vaikka tein ne koossa 74. Nyt housut saavat odotella jokusen kuukauden ennen kuin pääsevät käyttöön, koska ovat vielä armotta liian isot. Mutta ihanat niistä tuli!

Housut valmistuivat ollessamme vierailulla anoppilassa. Ihmettelin siinä ääneen, että kylläpäs tulikin isot housut, taitaa mennä nämäkin 2-vuotiaalle ennemmin kuin vauvalle. Onneksi anoppi kuuli nämä tuskailut. "Äläpä Emmi mittää, näihin ku tekee henkselit ja laittaa punaset napit, ni jo on leuhkat pökät!" Niin minä tein, ja kyllä kannatti! Tuli älyttömän söpöt. Nyt vain maltetaan muutama kuukausi niin alkaa olla sopivammat vauvelin jalkaan.

Nalletakki

Esikoisella oli pitkään käytössä mummun ostama nalletakki - kaikessa karvaisuudessaan aika söpö sellainen hupussa olevine korvineen. Oli liikuttavaa, kuinka tärkeä se takki oli hänelle, ja kyllä äitiä sitten harmitti kun poika kasvoi takista ulos! Niimpä tilasin jo keväällä uudet langat uuteen nalletakkiin, kun näin tämän Venlan ohjeen. Mutta sitten syntyikin vauva, ja oli kastemekkoprojektia sun muuta kiireellisempää, ja ajattelin, ettei koko takkia edes kesää vasten tarvitse. Tuli kesä, ja poika hurahti pituutta reilummin. Tuli syksy, ja valmistui takki. Niimpä takki olikin pieni esikoiselle jo valmiiksi, mutta onneksi meidän 2-vuotias tykkää kaikesta, mitä hänelle tarjoaa. Niimpä hänestä tuli nalletakin onnellinen omistaja. Ja onneksi kävi niin, että syksyn tullen herra 4 vee ei enää suostunut pukemaan koko nalletakkia päälleen, joten takki oli helppo antaa seuraavalle.

Kovin on arkinen tausta.

Vähän tein ohjeesta poiketen takkiin myös kaulukset ja pidensin helmaa, että sain kaiken langan käytettyä.

Pätkis-puku

Huh, syksy on edennyt ihan mahdotonta vauhtia. Lähes joka päivä olen jotain neulonut enemmän tai vähemmän, mutta hitaasti tulee valmista, kun ei sitä kuitenkaan kovin pitkiä paloja uskalla lohkaista kallisarvoisista yöunista. Nautin kyllä nimenomaan siitä tekemisestä, joten eipä tuo haittaa, vaikka valmista tulee näin rauhalliseen tahtiin.
Heinäkuussa sain tilauksen tehdä lastemme serkulle Pätkis-puvun. Innostuin toiveesta välittömästi ja selasin kaikki omat käsityölehdet ja netin läpi etsien sopivan ohjeen puvulle. Sopiva ohje löytyi sitten Garnstudion sivuilta, mitä nyt vähän muokkailin sitä Pätkikseen sopivaksi. Pukua oli ihana tehdä, ja parasta oli kyllä se vauvan vanhempien vilpitön ilo, kun saivat valmiin puvun lapselleen. <3

Malliksi pääsi meidän jo 7 kuukautta vanha kuopus. Ja tämä on tulos parin minuutin kuvaussession jälkeen: laitan lapsen lattialle, silmänräpäys ja hän on mahallaan ja konttaamassa kohti tyhjää pahvipakettia, käännös takaisin selälleen, äkkiä yksi kuva sivuprofiilista, ennen kuin lapsi on taas kierähtänyt mahalleen ja jatkanut matkaansa. No, yritetty on. Ja niin on söpö tuo meidän pätykkä tuossa serkkunsa puvussa, että melkein tekisi mieli tehdä toinen samanlainen perään. Pahoin kuitenkin pelkään, että se olisi valmis vasta siinä vaiheessa kun poika on kasvanut siitä kokonaan ulos.

Lisää keltaista

Kaverit saivat vauvan jo kesäkuussa, mutta tällä viikolla päästiin sitä "vastasyntynyttä" vasta katsomaan. Kesäkuussa syntynyt tarvitsee tietenkin keltaista, joten neuloin bodyyn ihanasti passaavan myssyn. Nämä pikkumyssyt on ihania välitöitä kun työn alla on monia isompia töitä, ihanaa saada välillä jotain valmistakin, vaikka niistä isoista projekteista nautinkin. :)

Bumerangina takaisin

Kaksi vuotta sitten pikkusiskoni sai tämän pipon joululahjaksi. Siskoni tuntien sanoin jo jouluaattona, että jos ei pipolle tule käyttöä, anna takaisin niin pidän sitä itse. No, pipolle ei tullut käyttöä, vaan se lojui käyttämättömänä siskon huoneessa, mutta vasta tänä kesänä sain pipon takaisin itselleni. Toivotaan ensi talvelle kylmiä kelejä, että pipo pääsee käyttöön. On meinaan paksu!

Jotain keltaista

Minusta ei kyllä koskaan tulisi mitään asukuva-bloggaajaa, monesta syystä.

En pukeudu niin persoonallisesti, että se ketään kiinnostaisi päivästä toiseen.

Blogi päivittyisi yhtä hitaasti kuin tämä nykyinenkin kun en vain jotenkin osaa pyytää keneltäkään, että "Hei, ota musta kuva että voin laittaa tämän blogiin." Niinpä se kuvan otto viipyy sen pari kuukautta, niinkuin tämän tekeleen kohdalla kävi.

Ja eihän meillä ole edes kokovartalopeiliä, minkä kautta ottaa kuvia itsestä! Onneksi siinä hotellissa oli, jossa kävimme lomalla, joten sielläpä tuli sitten vahingossa itsetehty paita päällä fiilisteltyä ja otettua pari kuvaa itsestä hotellihuoneessa.

Paita on siis Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta bongattu pidennetyillä silmukoilla neulottu paita. Hauska toteutus, ainoa miinus siitä että pikkusormilla on liian helppo tarttua paitaan ja vetää langoista. Kirjassa mainostettiin, että paidan saa nopeasti valmiiksi jopa yhden päivän aikana. Noh, kolmen pienen lapsen äidille nopea toteutus oli 2,5 viikkoa. Kumma muuten, että kesäloman alettua ajattelin, että nyt minulla on paljon aikaa neuloa kun olen vain kotona, mutta olin kyllä auttamattoman väärässä! Välillä menee parikin viikkoa, etten ehdi ajatella koko neuleprojekteja!



Palasia

Mummoni täytti tänä keväänä pyöreitä. Synttärit oli ja meni ja synttärilahja on nyt tässä vaiheessa - minun osalta. Äitini nimittäin ehdotti lahjaksi hartiahuivia, jonka toteuttaisimme siskon kanssa yhdessä. Äiti osti langat ja me siskon kanssa jaettiin hommat tasan. Minä neuloin 18 neliötä kolmella eri pintaneuleella. Siskon tehtäväksi jäi neuloa loput tarvittavat neliöt sekä kolmioita tasoittamaan huivin reunat tasaisiksi. Huomenna vien neliöni siskolle ja katsotaan, mitä saadaan neliöistä aikaan. Toivottavasti pehmeä hartiahuivi lämmittämään mummomme olkapäitä.

Kastemekko

 

Viime lauantaina tuo suloinen poika sai suloisessa kastemekossaan suloisen nimen.
Jos minä jostain käsityöstä olen ylpeä, niin tuosta kastemekosta! Siitä tuli ihana, ja tuo virkattu nauha kruunasi kokonaisuuden.
Kastemekon aloitussilmukat luotiin uuden vuoden aattona ja päivää ennen vauvan syntymää olin saanut mekko-osan ja hihat valmiiksi. Kevät riensi eteenpäin ja hommaa riitti vauvassa ja kahdessa isommassa lapsessa, sekä vähän myös koulussa, joten käsityöt olivat vähällä huomiolla. Niinhän siinä sitten kävi, että viimetippaan jäi viimeistelyt ja kastemekon nappeja ompelin lopulta vasta pari tuntia ennen kastetilaisuuden alkamista. Valmista tuli, ristiäiset alkoi ajallaan, juhlat oli onnistuneet ja elämä jatkuu uusien projektien parissa. :)

Pienimmäinen

Tällä viikolla tämä söpöläinen viimein syntyi. <3
Meillä kotona on "onneksi" niin viileää, että kaikille lämpimille vaatteille on käyttöä. Vihreät junasukat valmistui sairaalassa vauvan ollessa vuorokauden ikäinen. Onneksi, sillä ilman villasukkia näin pieni ei voi täällä ollakaan. Ei hän tosin villasukaton ollut ennen näitä sukkiakaan, mutta ei kai nuita pieniä sukkia voi olla liikaa?

Kuosihurahdus

Kun joku kuosi kolahtaa, se tosiaankin kolahtaa.
Lapsille syntyi helmikuussa serkkupoika, ja tänään oli pikkuinen serkkupoika saanut sukat jalkaansa. Kyllä olikin suloiset kun kuvan näin.<3

Lahjus

 

Naistenpäivä.
Tänään mies lahjoi minua kauan odotetulla uudella repulla. Syksystä asti olen taistellut edellisen reppuni vetoketjujen kanssa, ne kun aukenivat monesti omia aikojaan ja kiinni laittaessakin sai ottaa monesti alusta että vetskari menisi kunnolla kiinni. Jo syksyllä bongasin tämän mustan yksilön kyseisen reppumallin valikoimista ja ryhdyin haaveilemaan tästä ääneen. Pihinä ihmisenä en raskinut ihan pienen syyn takia laittaa yhteen reppuun isoa summaa, mutta sitten niitä hyviä syitä alkoi olla tarpeeksi repun hankintaan:
1) En ole yhtään laukkuihmisiä, joten minulla ei turhaannu rahaa niihin. Laukut ovat rasittavia: joko valuvat jatkuvasti hartialta alas tai sitten painavat yksipuolisesti yhtä hartiaa.
2) Alkuvuodesta varmistui, että saan kandin paperit tässä kuussa, joten uudelle repulle löytyi loistava syy: maisteritaipaleen aloitus.
3) Edellisen repun vetoketjut sanoi sopimuksen irti lopullisesti.

Sitten kun oli aika tehdä päätös lopullisen värin valinnasta, pihi puoli nosti minussa päätään: katselin vain halvemman mallin valikoimia, mutta eihän niistä osaa yhtä värisuosikkia valita! Niimpä annoin miehelle vapaat kädet värin valintaan. Ja mitä sainkaan! Juuri sen mitä eniten halusin, mutta en sitten kuitenkaan raskinut pyytää kun tarjolla oli halvempiakin yhtä hyvin varusteltuja reppuja. Kyllä mun nyt kelpaa seuraavat 20 vuotta!

Pantteritrio

Imetystyynyn päällikankaasta jäi niin paljon ylijäämää että surautin siitä koko triolle samisteluhousut. Housut on ommeltu varmaan kaikkien ompelutaiteen sääntöjen vastaisesti, mutta hyvin onnistuivat silti. Ja kylläpä onkin ihanan pirtsakka housutrio!

Pakollinen ompelupäivä

Vielä ehdin ennen vauvan tuloa.
Keittiössä on jo pari viikkoa ollut uudet verhot ikkunoissa, ompelemattomina. Nyt vihdoin oli aikaa käyttää yksi päivä ompeluun ja laittaa verhoasia kuntoon ja ommella samalla ompelulaatikon rästihommat pois alta.
Rästihommissa oli mm. yksi sohvatyyny. Kaapin perältä löytyi juuri sopivankokoinen pala Vallilan Manta-kangasta ja sohvatyynyjen uudelleenpäällystys on ollut työn alla jo pari vuotta, joten nyt sain sitten vihdoin sen homman alulle ja vaihtelua sohvaan. Muut tyynyt jäävät vielä odottamaan uusia päällisiä, mutta kummasti jo yksikin vaihtunut päällinen piristää.
Syksyllä löysin kirpparilta parilla eurolla aivan uudenveroisen Marimekon bodyn säälittävään parin euron hintaan siitä syystä, että kietaisubodystä puuttui yksi solmimisnauha. Uusi nauha syntyi äkkiä rikki menneestä paidasta leikatusta suikaleesta, ja niin on body odottamassa käyttövalmiina vauvelia.

Lämmikettä

Ystävät saivat pikkupojunsa jo viime vuoden puolella, mutta tavoilleni uskollisesti sain vauvalahjan postiin vasta tällä viikolla, "vastasyntyneen" saavuttaessa jo korkean kahden kuukauden iän. Se lohtu tässä asiassa, että vauvahan se on onneksi vielä kahden kuukauden vanhakin.
Lakin neuloin suoraan onneksi vauvakokoa suuremmassa koossa, olen jo nimittäin oppinut että lahjananto-aikatauluni on aivan omaa luokkaansa. Tumppujen kanssa sensijaan jännäsin, mahtuuko ne enää alkuunkaan, mutta tuntui onneksi mahtuvan. Ja onneksi vauvalla on isosisko joka voi niitä hyödyntää vauvaleikeissä. :)

Sain tänään puhelimeeni kuvan kun tuotokset oli uuden omistajan päällä. Kyllä tämän neulojan mieltä lämmittää kun voi välillä omilla töillään ilahduttaa muitakin! Mitä väliä tällä hitaalla toimitusajalla, kun aina on kuitenkin hyvä hetki ilahduttaa toisia.

Odotusta

Tasan kaksi viikkoa laskettuun päivään ja valmistautuminen vauvan tuloon konkreettisin keinoin on alkanut. Pyykkikone pyörittää vauvan vaatteita ja sänky on laitettu valmiiksi vauvaa varten.
Minulle on ollut tärkeää jokaisen lapsen kohdalla, että olen tehnyt jokaiselle tulokkaalle jotain itse. Ensimmäiselle ompelin lakanoita ja neuloin villasukat, toiselle virkkasin kuvassa olevan päiväpeiton ja neuloin pari myssyä, kolmannelle virkkasin kuvassa näkyvän Afrikan kukka-peiton ja neuloin puuvillahaalarin. Lisäksi kolmoselle on vielä suunnitteilla junasukat ja kastemekkokin on työn alla ja jo ihan hyvällä mallilla kaiken lisäksi.

Nyt olen taas askelta valmiimpi vauvan tuloon. <3

Samikset

Kuva on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun...

Suutarilla ei ole kenkiä, vai miten se meni? Tällä innokkaalla neulojalla on (nyt voi jo sanoa oli) olemassa kahdet lapaset, yhdet paksut, jotka puetaan ohuempien päälle silloin kun on paljon pakkasta tai kova tuuli, ja yhdet ohuet joita pidetään lauhalla säällä. Ohuemmissa oli vain pieni ongelma: molemmissa lapasissa muutama reikä ja muutenkin ne oli kamalan väriset. Työnsin nokkani lankakoriin, etsin kivat langat ja hyödynsin jo opittua kuviota, ja annoin mennä. Mies ihastui lapasen tekeleisiini ja halusi itsekin samanlaiset. Voi miten mielelläni vastasin tähän pyyntöön! Nyt me ollaan ihan samiksia. <3

Luopumisen tuskaa

Joskus on vain luovuttava.

Tykkään Marimekosta, erityisesti Marimekon raitavaatteista. Suosikkejani on nämä haalarit, joita pidän lapsilla pääosin öisin, mutta löytyy varastosta myös pari niin hyväkuntoista ja sopivan väristä yksilöä, että ovat myös päiväkäytössä. Pikkuiset pojat ovat mielestäni aivan suloisia näissä raitapuvuissa.
Tämä on väriensä puolesta ollut lempparini. Ja kuten kuvasta voi arvata, yökäytössä. Nyt alkaa olla aika luopua tästä. Nuorempikin pojista alkaa olla liian iso tähän pukuun ja onhan tuo jo aika käytetty. Kerran jo paikkailin tätä, mutta nyt kun puku alkaa paikkojen vierestä repeillä, on ehkä aika heittää tälle hyvästit. Ehkäpä vielä joskus löytyisi jostain toinen samanlainen, toivo elää.

No kun halvalla sai

Vauvan haalarin loppuun saattamiseksi kävelin eräänä kauniina päivänä Eurokankaaseen nappikaupoille. Napit löytyi, ja löytyi jotain muutakin.
"Tästä Novitan lankoja edullisesti, osta 3 maksa 2, vain 3€ kerä"
Ja voi mahoton, korit oli pullollaan Novitan Keloa, sitä lankaa, mitä monesti olen kaipaillut mutta en pitkään aikaan nähnyt kaupoissa! Ja koska en osannut päättää kahden värin väliltä, mukaan lähti molempia, säälittävällä kahden euron kerähinnalla. Tiedän jo, mitä näistä haluan tehdä, mutta luulenpa että ensi talveen menee ennen kuin pääsen näihin käsiksi.

Tulokkaan kotiintuloasu

Pari vuotta sitten, odottaessamme toista lastamme, halusin neuloa kevätvauvallemme puuvillahaalarin. Haalari jäi kuitenkin vaiheeseen, nappilistaa ja nappeja vaille. Kevätvauva kasvoi ja haalarin viimeistely jäi. Otin sitten tällä viikolla eräänä iltana projektiksi tehdä haalarin valmiiksi.
Nyt vain odotellaan vielä jokunen viikko että omistaja syntyy. <3